Syntymän ihme

Lisäsin maalauskiin akvarellin. Se syntyi kohta vauvan jälkeen. Syntymän ihme on aina niin suuri ja  se herkistää kun pitää pientä käsivarsillaan. Väistämättä tulee mieleen kuinka pitkä matka on vauvalla edessään, ennenkuin hän tulee isoksi ihmiseksi. Olenkin  kommentoinut isälle ja äidille, että monet potut on vielä keitettävä,  ennen kuin lapsi on aikuinen ja lähtee kotoa. Sitten vuodet yhtäkkiä omien lasten kohdalla hurahtivat ja he muuttivat pois kotoa.

GRafiikkaa

Lisään grafiikan sivulle Pyöräillään teoksen. Se sisältää kolme kesäistä kuvaa. Tein tämän carborundum- tekniikalla. Kiinnitys tulee vanhaan ikkunanpokaan. Tästä tuli hieno.
Kokeilen tälläistä tyyliä että laitan tänne tekstiä kun minusta tuo grafiikka ja maalausosiot temppuilee

Tammikuussa 2017

Hienoa, ulkona on lumisade jo päättynyt. Pääsen hiihtelemään ja nauttimaan luonnosta. Hiihto on ollut minulle tärkeää aina. Mielelläni muistelen lapsuuden hiihtolenkkejä kotimme takana olevaan metsään. Vanhemmat siskoni tekivät sinne ladun. Isän tekemät puusukset eivät kyllä mieluisat olleet mutta niillä oli mentävä.
Vaikka olen aina hiihtänyt niin koskaan en pärjännyt koulun kilpailuissa. Syytin niistä isän tekemiä suksia. Toisilla oli Peltoset, minulla siniset Mikkolat. Syytän kyllä vieläkin...vaikka en katkeraksi kuitenkaan ole tullut, nyt asialle jo hymähtää huvittuneesti.
Tänä päivänä osaan antaa isäni kädentaidoille arvon. Suksien teko ei ole ihan helppoa.
Olen kädentaidot perinyt häneltä ja loput äidiltäni. Välillä ihmettelen miksi aina täytyy näprätä jotain.
Voisihan sitä ihan vain istua ja katsoa telkkaria.

Laitoin maalauksiin Kukkia Maijalle työn. Olen siihen tyytyväinen, se on herkkä ja värit toiveikkaita.