Hienoa, ulkona on lumisade jo päättynyt. Pääsen hiihtelemään ja nauttimaan luonnosta. Hiihto on ollut minulle tärkeää aina. Mielelläni muistelen lapsuuden hiihtolenkkejä kotimme takana olevaan metsään. Vanhemmat siskoni tekivät sinne ladun. Isän tekemät puusukset eivät kyllä mieluisat olleet mutta niillä oli mentävä.
Vaikka olen aina hiihtänyt niin koskaan en pärjännyt koulun kilpailuissa. Syytin niistä isän tekemiä suksia. Toisilla oli Peltoset, minulla siniset Mikkolat. Syytän kyllä vieläkin...vaikka en katkeraksi kuitenkaan ole tullut, nyt asialle jo hymähtää huvittuneesti.
Tänä päivänä osaan antaa isäni kädentaidoille arvon. Suksien teko ei ole ihan helppoa.
Olen kädentaidot perinyt häneltä ja loput äidiltäni. Välillä ihmettelen miksi aina täytyy näprätä jotain.
Voisihan sitä ihan vain istua ja katsoa telkkaria.
Laitoin maalauksiin Kukkia Maijalle työn. Olen siihen tyytyväinen, se on herkkä ja värit toiveikkaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti