Marraskuussa tuli lumi meille

Nyt olisi tarkoitus herätä ja päivittää tänne tekstiä. On ollut vähän hiljaiseloa mutta jospa minä nyt vireytyisin.
Olen tehnyt joulukortteja ja lukenut kyllä monia kirjojakin ja nekin on jäänyt laittamatta tänne. Muutaman kortin kuvan liitän valokuvasivustolle

#Tervo, Jari: Kallellaan
Olipa lämminhenkinen kirja. Tuli mieleen oman lapsen saamiseen liittyvät tuntemukset. Kirjan päiväkirjamaisuus ei haitannut yhtään.

#Statovci, Pajtim; Kissani Jugoslavia

Olipa mielenkiintoinen kirja. Moni asia tai juttu jäi auki mutta sekö se olikin niin mielenkiintoiseksi tekevää. Välillä ajattelin kissa hahmosta että se on jokin henkilö, tai tunnelma sieltä entisestä elämästä. Liekö kumpikaan oikea tulkinta. Vaatisi toisen lukukerran. Kiva lukea välillä tälläistakin.

Elokuussa 2015

On elokuun toinen päivä, ja kesä on mennyt niin nopeaa vauhtia että ei uskoisi. Jokaisen kesän jälkeen tuntuu, että se meni nopeampaa kuin edellinen kesä. Olen sentää lukenutkin.
#Utrio Kaari; Vaskilintu
#Utrio, Kaari: Tuulihaukka, 1995
Nämä kirjat olivat työläitä lukea. Juoni oli niin mutkainen, että ei enempää voi mutkaa tehdä. Kuljettiin suomesta Eurooppaa ristiin rastiin.Henkilöhahmojakin oli liikaa. Ja toisaalta kirjat muistuttivat toisiaan . Tuntui työvoitolta saane luetuksi, pienten sivujen yli hyppimisten jälkeen. Utrion kirjat ovat olleet hyvää ajanvietettä, olenkin lukenut ne varmaan kaikki, mutta näistä ei voinut sanoia samaa.

Lisää kuvateksti

#Katja Kettu; Piippuhylly

#Katja Kettu; Piippuhylly: Sain tämän kirjan luettavakseni tyttäreltäni. Kirja kertoo piipuista ja niiden omistajista, ne ovat kuin novelleja. Osan tekstien henkilöistä olivat tuttuja Kätilö-kirjasta, mutta se ei haitannut, paremminkin tutui mukavalle palata heihin.
Jokin kumma kirjailijan tekstissä on, että siihen pääsee sisälle ja nauttii lukemisesta vaikka aiheet ovat vähintään karuja ja jopa raakojakin. Tekijä osaa kuvata tapahtumia niin, että tuntuu ihokarvat nousevan käsissä, ja joskus jopa lukisin mielelläni "sormien lomasta" jos se oisi mahdollista.
Tästä varmaan tulisi hyvä käsikirjoitus elokuvaan.

Raahessa

Kävinpä katsomassa Myötätuuligalleriassa Raaheopiston näyttelyn. Olipa siellä mukavasti väki ahertanut ja saanut monenlaista aikaiseksi. Kädentaidot on pysyneet hyvin hyppysissä.
#Hämeen-Anttila, Virpi; Sokkopeli
Juoni oli minusta ajatuksena hyvä. Se mikä vei kirjalta innostavuutta oli paikoin sekavat pelin ohjeet. Teksti olisi voinut olla lyhyempi. Paikoin turhan laveasti pelin kuvailua. Ehkä larppaajat tykkää. Tiivistäminen olisi ollut paikallaan.

#Parsons, Tony; mies ja vaimo. 2002

Tämä kirja oli minulla pääsiäislukemisena. Olikin mukava kirja. Siinä mies kertoo suhteestaan nykyiseen vaimoonsa, ex-vaimoon ja poikaansa sekä uuden vaimon tyttäreen. Miehen ajatukset ja tunteet ovat lämmöllä kuvattu. Liian paljastavia yksityiskohtia ei ollut. Kerrassaan nautinto oli lukea tätä. Kuin olisin ollut miehen pään sisällä ja hänen silminään nähnyt tilanteet.

#Oksanen, Sofi; Kun kyyhkyset katosivat

#Oksanen Sofi; Kun kyyhkyset katosivat
Olipa siinä kirja. Moni tasoinen puhutteleva. Elämäni ensimmäisen kerran luin kirjan toiseen kertaan heti ekakerran jälkeen. Saavutus kirjailijalta. Juoni oli niin mielenkiintoisesti rakennettu että keskellä kirjaa hämmästyin että tämähän on sama henkilö, mutta eri nimellä esiintyy kuin alussa. Piti olla tarkkana jatkossa. Kirjan edetessä joutui miettimään, miten kohtalot ovat kuljettaneet ihmisiä eri vaikeuksien keskellä. Oksanen pääsee eri henkilöiden pään sisälle hyvin ja antaa heidän ajatella kirjan sivulla hyvin luontevasti. Koskettavasti ja runsaasti kuvaeltu niin ympäristö kuin henkilötkin. Ei päässyt lukija helpolla.

#Kirsi Autio ja #Harri Hemmilä: Sekatekniikkateoksia ja valokuvia 9.3.-27.3.2015

Galleria Myötätuulessa oli tällä kertaa positiivisia tunteita herättävä näyttely. Kirsi Aution sekatekniikkateokset olivat uusia ajatuksia herättäviä. Kuvansiirto ja niiden yhdistäminen kirjontaan oli luontevaa. Tekstuuri osittain kuvien päällä istui hyvin ja toi lisää itse kuvaankin. Välillä nousi mielen syövereistä ajatushaamuja jotka tunnisti nousevan jostakin kaukaa, lapsuuden näkymästä tai kokemasta. Pääni on levännyt tuollaista kangasta vasten tai käteni kostettanut vastaavanlaista kangasta.
Esittelyssä sanotaan: "Teoksissa etsitään juuria ja elämän lähtökohtia, mistä identiteetti on rakennettu". Tunsin sen näin, löysin itsestäni samankaltaisia tuntemuksia, muistoja, jotka teokset nostivat esiin eli olivatko ne yhteisiä juuria liittyen elettyyn ajan jaksoon. Tämä näyttely antoi jotakin minusta itsestäni. Aika jännää kun ottaa huomioon että se on toisen henkilön tekemää.

Harri Hemmilän kuvat; niissä valon esiin tuomat yksityiskohdat saa kuvaan uuden ulottuvuuden. Paitsi yksi iso valokuva, jossa värien tykitys on maalauksellinen, hienno

Creepy Cute / karmivan söpöä.Taidenäyttelyssä.

#MAI JA; Creepy cute:
Kävinpä katsomasssa Raahessa Myötätuuligalleriassa kyseistä näyttelyä. Eipä oikein tavoittanut minua. En ymmärrä väkivallan romantisoimista. Tuntui kuin tekijällä olisi syvällä olevaa katkeruutta jota hän purkaa taiteen keinoin. Jos näin on niin hyvähän se on että on väylä siihen.
Ripustus ja taulujen asettelu oli onnistunut ja siitä tuli sinänsä rauhallinen tunnelma. ja kauniit pastelli sävytkin antoivat raikkaan tunnelman.
Mutta kun katseli näyttelyä pitemmälle niin rupesi ahdistamaan. Viidessä taulussa pääosassa olevalla oli kyyneleet silmissä. Usein ne olivat verisiä, 12:sta taulussa oli verta, amputoituja raajoja ja irtileikattuja päitä. Mikä niiden tarkoistus lienee. Hempeys ja raakuus ja väkivalta yhdistettynä ei oikein saanut minulle mukavaa tunnelmaa mieleen niin kuin usein näyttelystä lähtee piristyneenä, nyt ahdisti.

Yllätinpä itseni ja kävin kuuntelemassa Raahen musiikkiviikkojen konsertin kirkossa. Kyseessä oli Oulu Consort yhtye ja soittivat barokki musiikkia 1600 ja 1700 luvuilta. Kotona katsottiin urheilua niin tiiviisti että teki mieli vaihtaa aluetta. Lehdessä tästä oli kannustavaa tekstiä niin minäkin innostuin. Ja tykkäsin.
Mieleenpainuvin oli Vivaldin "Tikli" huilu sitys. Kun laittoi silmänsä kiinni niin tuntui kuin olisin ollut oikeaa lintua kuulemassa. Kaikkea sitä instrumenteillä saakin aikaiseksi.

Helmikuussa

 Kevät etenee kohinalla. Olen hiihdellyt ja huomannut kuinka kunto kohoaa. Taiteen tekeminen on jäänyt vähemmälle, mutta kyllä mieli on onneksi askarrellut eri asioissa ja meinaan tässä vielä jotain puurtaa. Kuvan siirrosta jos alottaisin. J a tänään ilmottauduin grafiikan kurssille Raahe opistolla.
Olen osallistunut kuitenkin Tailaamon näyttelyyn kirjastolla. Siitä tulikin kiva näyttely.


#Hustvedt, Siri; Kaikki mitä rakstin
Tämä kirja kertoo taidehistorioitsijasta, taiteilijasta ja New Yorkin taidemaailmasta. Kahden erilaisen miehen ja heidän perheen elämästä ja arkipäivästä, miten kummankin perheen elämä muuttuu vähitellen.
 Aluksi oli vähän sekavan tuntuista ja en oikein päässyt imuun mukaan. Ensimmäiset sata sivua luettuani tuntui etten oikein tiedä kuka kukin on päähenkilöistä. Niitä oli hiukan liikaa esitelty. Kirjassa oli seikkaperäisesti kerrottu miehen tunnelmat, mikä oli kyllä hyvin laadukasta. Mitä hän ajatteli jäätyään yksin, vaimon lähtiessä kauemmas töihin. Lopussa elämä molemmissa perheissä muuttuu tragedian kautta.

Kevät

Kevät tulee niin että ei ehdi muuta tehdä kuin hiihtää. Nyt sain tehtyä tähän hieman ajantasalle laittoa.  Ikkunasta näen latukoneen työnsä puitteissa. Eikun hiihtään, pakkastakaan ei ole kuin 7 astetta.

#Hemmingway, Ernest: Kenelle kellot soivat

Tämän kirjan olen lukenut kymmenen vuotta sitten ja nyt tänä vuonna.
 Kerronta on tarkkaa havainnointia. Liiankin tarkkaa paikotellen. Välillä tuntui että kyllästyttää. Päähenkilö antoi sympaattisen vaikutuksen ja minulle jäi käsitys hänen sodanvastaisuudestaan. Pari kohtausta jäi mieleen todella hyvin. Kirjoittaja kirjoitti kohtaukset rakastumisesta ja tunteista oikein suurella sydämellä. Samoin lopussa päähenkilön haavoittuminen oli käsin kosketeltavasti tehty.
 Kirja perustuu Hemmingwayn kokemuksiin Italiassa sotakirjeen vaihtajana ja tätä pidetään hänen merkittävimpiin kuuluvana kirjana. Kirja oli kyllä raskas lukukokemus. Suomennos oli tehty v 1944. Mietin oliko teksti hiukan kömpelöä nyky suomennoksiin verrattuna ja johtuiko siitä raskauden tuntu.

Vuosi 2015

Näin aika kuluu ja me vanhenemme samassa tahdissa. Onneksi talvi tuli vihdoin ja pääsee hiihtelemään ja nauttimaan ulkoilmasta. Lukenutkin olen kirjoja, mutta niistä kertominen on jäänyt jostain syystä pois. Minun blogini on ollut unohduksissa, siitä ei kiitosta saa. Niinpä uuden vuoden lupaukseni kuuluu; parannan tapani tämän suhteen.

#Torvik, Solveig: Äitien veren perintö. Romaani suomalaisista naiskohtaloista.
Tämä olikin sitten vaikuttava kirja. Lähtökohtana oli nainen rantsilassa. Hänen rakastettunsa lähti amerikkaan. Sitä seuraavat tapahtumat 1870-luvun suomessa. Ne saivat minuakin miettimään omaa isoäitiäni toisessa kunnassa lähellä Rantsilaa. Siitä seuranneet tapahtumat kuljettivat kirjassa pitkin Tornion jokilaaksoa, kohti Norjaa. Elämä siellä oli uusien ongelmien kohtaamista. Kirjan loppu vei Amerikkaan ja tähän kirjailijaan. Sitkeitä ovat naiset olleet. Ei voi muuta sanoa.
Suosittelin tätä sisarilleni. Itse sain hyvän lukukokemuksen ja nautin tekstistä vaikka välillä kävi sääliksi päähenkilöt.