#MAI JA; Creepy cute:
Kävinpä katsomasssa Raahessa Myötätuuligalleriassa kyseistä näyttelyä. Eipä oikein tavoittanut minua. En ymmärrä väkivallan romantisoimista. Tuntui kuin tekijällä olisi syvällä olevaa katkeruutta jota hän purkaa taiteen keinoin. Jos näin on niin hyvähän se on että on väylä siihen.
Ripustus ja taulujen asettelu oli onnistunut ja siitä tuli sinänsä rauhallinen tunnelma. ja kauniit pastelli sävytkin antoivat raikkaan tunnelman.
Mutta kun katseli näyttelyä pitemmälle niin rupesi ahdistamaan. Viidessä taulussa pääosassa olevalla oli kyyneleet silmissä. Usein ne olivat verisiä, 12:sta taulussa oli verta, amputoituja raajoja ja irtileikattuja päitä. Mikä niiden tarkoistus lienee. Hempeys ja raakuus ja väkivalta yhdistettynä ei oikein saanut minulle mukavaa tunnelmaa mieleen niin kuin usein näyttelystä lähtee piristyneenä, nyt ahdisti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti