Tämän kirjan olen lukenut kymmenen vuotta sitten ja nyt tänä vuonna.
Kerronta on tarkkaa havainnointia. Liiankin tarkkaa paikotellen. Välillä tuntui että kyllästyttää. Päähenkilö antoi sympaattisen vaikutuksen ja minulle jäi käsitys hänen sodanvastaisuudestaan. Pari kohtausta jäi mieleen todella hyvin. Kirjoittaja kirjoitti kohtaukset rakastumisesta ja tunteista oikein suurella sydämellä. Samoin lopussa päähenkilön haavoittuminen oli käsin kosketeltavasti tehty.
Kirja perustuu Hemmingwayn kokemuksiin Italiassa sotakirjeen vaihtajana ja tätä pidetään hänen merkittävimpiin kuuluvana kirjana. Kirja oli kyllä raskas lukukokemus. Suomennos oli tehty v 1944. Mietin oliko teksti hiukan kömpelöä nyky suomennoksiin verrattuna ja johtuiko siitä raskauden tuntu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti